Boundaries of an Urban Minority: The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s
Author(s)
Publication Date
Publisher
Abstract
The aim of this study is to analyze how ethnic-boundary drawing has been influenced in the urban
context by the turbulent events of twentieth-century Europe. The analysis is specifically applied to the
social boundaries of the small Helsinki Jewish community from the early twentieth century until the
1970s.
In the period covered by this research, Helsinki evolved from a multilingual and heterogeneous
military town of the Russian empire into the capital of an independent nation. As one of the few
Eastern European Orthodox Jewish communities not destroyed in the Holocaust, the history of the
Helsinki Jewish community offers a different set of spatial contexts that make this history an
empirical case study of changing ethnic relations from one generation to another.
My study suggests that empirical materials can be used as clues for teasing into existence the
long-vanished practices of boundary-drawing done at various times in the past. Collecting and
organizing information in archives is always guided by decisions that reflect the contemporary ideas
of relevant and meaningful social categories. Consequently, as Jews ‘in Finland’ became Finnish
Jews, the ethnic background subsequently lost its distinction in the archival material; in short, the
sources gradually became “mute” in this respect. My research strategy is to focus on questions
concerning the economic aspects of social boundaries, for example, whether the members of the
Helsinki Jewish congregation were entrepreneurs or were self-employed.
I have operationalized occupational status to analyze changes in the social position of the
community. The occupational titles were collected from three different cross-section years and
organized by using a Historical International Classification of Occupations (HISCO) Scheme. By
combining the occupational titles with the data on the Jewish-owned companies, I have established a
set of descriptive statistics. Supported by the findings of this empirical material, my study analyzes
how the concept of Finnish Jews has taken shape over the entire period of this study.
Contemporaries writing about the Jews of Finland did not use concepts of ‘ethnic boundaries,’ but
nevertheless considered questions related to economic aspects as the key elements in modern
societies. Such questions were a constant theme in modern economic antisemitism with a major
influence on Jewish policies, such as the restriction of Jewish occupations in Finland until 1918,
which in turn influenced the (counter-)narratives of Jewish business. This is what makes the Jewish
occupations so interesting – and also makes discussing them such a sensitive issue.
The community is an important part of the history of Helsinki, but it has only been accepted as a
part of the larger Finnish society since the Second World War. During this process, Jews were clearly
less frequently categorized as Jews and more frequently categorized by the professions they
represented.
In this study I have contextualized different aspects of what has been selected and written down as
Finnish-Jewish history. This involves discovering the political positions of its various authors. All
histories on the Finnish Jews have been written during the post-Second World War period and, in
consequence, are unavoidably viewed through post-Shoah/Cold War lenses. In these writings, the
national and transnational aspects are totally severed and become, indeed, mutually exclusive.
The Jewish history of Helsinki is often told as a collective story, where each generation faces
similar challenges and options. In this way, the past has been described as a joint striving for all
Finnish Jews. In reality, wide economic differences have played an important role in what is
ultimately a business-oriented community. In this narrative, the Jewish history has been reduced to a
bare minimum in order to serve as a collective story. Consequently, in the histories of the city of
Helsinki, Jews have either been described as poor, or they have not been remembered at al
context by the turbulent events of twentieth-century Europe. The analysis is specifically applied to the
social boundaries of the small Helsinki Jewish community from the early twentieth century until the
1970s.
In the period covered by this research, Helsinki evolved from a multilingual and heterogeneous
military town of the Russian empire into the capital of an independent nation. As one of the few
Eastern European Orthodox Jewish communities not destroyed in the Holocaust, the history of the
Helsinki Jewish community offers a different set of spatial contexts that make this history an
empirical case study of changing ethnic relations from one generation to another.
My study suggests that empirical materials can be used as clues for teasing into existence the
long-vanished practices of boundary-drawing done at various times in the past. Collecting and
organizing information in archives is always guided by decisions that reflect the contemporary ideas
of relevant and meaningful social categories. Consequently, as Jews ‘in Finland’ became Finnish
Jews, the ethnic background subsequently lost its distinction in the archival material; in short, the
sources gradually became “mute” in this respect. My research strategy is to focus on questions
concerning the economic aspects of social boundaries, for example, whether the members of the
Helsinki Jewish congregation were entrepreneurs or were self-employed.
I have operationalized occupational status to analyze changes in the social position of the
community. The occupational titles were collected from three different cross-section years and
organized by using a Historical International Classification of Occupations (HISCO) Scheme. By
combining the occupational titles with the data on the Jewish-owned companies, I have established a
set of descriptive statistics. Supported by the findings of this empirical material, my study analyzes
how the concept of Finnish Jews has taken shape over the entire period of this study.
Contemporaries writing about the Jews of Finland did not use concepts of ‘ethnic boundaries,’ but
nevertheless considered questions related to economic aspects as the key elements in modern
societies. Such questions were a constant theme in modern economic antisemitism with a major
influence on Jewish policies, such as the restriction of Jewish occupations in Finland until 1918,
which in turn influenced the (counter-)narratives of Jewish business. This is what makes the Jewish
occupations so interesting – and also makes discussing them such a sensitive issue.
The community is an important part of the history of Helsinki, but it has only been accepted as a
part of the larger Finnish society since the Second World War. During this process, Jews were clearly
less frequently categorized as Jews and more frequently categorized by the professions they
represented.
In this study I have contextualized different aspects of what has been selected and written down as
Finnish-Jewish history. This involves discovering the political positions of its various authors. All
histories on the Finnish Jews have been written during the post-Second World War period and, in
consequence, are unavoidably viewed through post-Shoah/Cold War lenses. In these writings, the
national and transnational aspects are totally severed and become, indeed, mutually exclusive.
The Jewish history of Helsinki is often told as a collective story, where each generation faces
similar challenges and options. In this way, the past has been described as a joint striving for all
Finnish Jews. In reality, wide economic differences have played an important role in what is
ultimately a business-oriented community. In this narrative, the Jewish history has been reduced to a
bare minimum in order to serve as a collective story. Consequently, in the histories of the city of
Helsinki, Jews have either been described as poor, or they have not been remembered at al
Translated Abstract
Tutkimuksessa analysoin Euroopan 1900-luvun suurten murrosten vaikutuksia kaupunkiväestön
etnisiin suhteisiin. Tarkastelun kohteena on Helsingin juutalaisyhteisö 1900-luvun alusta 1970-
luvulle.
Tutkimusajanjaksolla Helsinki muuttui Venäjän keisarikunnan monikielisestä
varuskuntakaupungista itsenäisen valtion pääkaupungiksi. Helsingin juutalaisyhteisö oli yksi niistä
harvoista Itä-Euroopan ortodoksijuutalaisista yhteisöistä, joita ei tuhottu holokaustissa. Tämä luo
ainutlaatuisen historiallisen asetelman etnisten ja sosiaalisten suhteiden pitkän aikavälin empiiriselle
tarkastelulle.
Tutkimukseni osoittaa, että historialliset aineistot ovat hyödyllisiä etnisyyden tutkimuksessa
tehdessään näkyväksi erilaisia rajanvetojen kerrostumia. Asiakirjalähteet heijastavat aikalaisten
tekemiä luokitteluja, koska ne on koottu ja järjestetty sen perustella, mitä aikalaiset ovat pitäneet
tietämisen ja säilyttämisen arvoisena. Tutkimusajanjaksollani Suomessa asuvista juutalaisista tuli
suomenjuutalaisia. Aineistossa prosessi näkyy etniseen taustaan liittyvien luokittelujen vähenemisenä.
Aineistot ”vaikenevat” vähitellen asioista, joita ei ole enää pidetty yhteiskunnallisesti merkittävänä.
Tutkimusstrategiani on lähestyä etnistä rajanvetoa talouteen liittyvien kysymysten kautta, esimerkiksi
tarkastelemalla, ovatko Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenet työskennelleet palkansaajina vai
toimineet yrittäjinä
Yhteisön sosiaalisen aseman analysoimiseen käytän ammattiasemaan liittyviä määreitä. Yhteisön
ammattirakenne on kartoitettu kolmelta eri poikkileikkausvuodelta ja ammattinimikkeiden jaotteluun
olen käyttänyt HISCO (Historical International Classification of Occupations) -luokitusjärjestelmää.
Olen rekonstruoinut yhteisön ammattirakenteessa tapahtuneita muutoksia yhdistämällä
ammattinimikkeisiin tietoja yrittäjyydestä. Näiden empiiristen havaintojen kautta olen tarkastellut,
miten käsitys suomenjuutalaisuudesta on kehittynyt tutkimusajanjaksolla.
Vaikka aikalaiset eivät puhuneet etnisen rajanvedon käsitteillä, he olivat kiinnostuneita
vähemmistöjen taloudellisesta asemasta. Talous on ollut merkittävä osa antisemitististä retoriikkaa,
mikä on vaikuttanut juutalaispolitiikkaan –juutalaisten ammatteja koskevat rajoitukset olivat voimassa
Suomessa vuoteen 1918. Tällä oli myös vaikutusta juutalaisen yrittäjyyden (vasta)narratiiviin. Jännite
tekee suomenjuutalaisten ammattirakenteen tutkimisesta kiinnostavaa, mutta samalla vaativaa.
Helsingin juutalaiset hyväksytty osaksi Suomen historiaa vasta toisen maailmansodan jälkeen,
vaikka ovat olleet keskeinen osa pääkaupungin historiaa. Kehityskulku näkyy aineistossani siten, että
yksilöitä ei enää luokiteltu juutalaisina vaan ammattikuntiensa edustajina.
Tutkimuksessani olen myös tarkastellut suomenjuutalaisten historiankirjoituksessa tehtyjä
valintoja ja rajauksia mm. kirjoittajien poliittisten näkemysten kautta. Suomenjuutalaisia käsittelevä
historiankirjoitus on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, minkä vuoksia tarkastelua on rajannut
holokaustin jälkeisen ajan ja kylmän sodan reunaehdot. Kansallinen näkökulma on sulkenut pois
transnationaalisen, eikä kansainvälisiä kysymyksiä ole johdettu koskemaan suomenjuutalaisia.
Helsingin juutalaisten historia esitetään usein kollektiivisena kertomuksena, jossa jokainen
sukupolvi kohtaa yhdessä haasteita. Näin kertomuksesta muokkautuu suomenjuutalaisten yhteinen
kokemus. Kuitenkin yrittäjyyteen suuntautuneen yhteisön sisällä on ollut suuria taloudellisia eroja.
Juutalaisten historia on kaiken kaikkiaan jäänyt alisteiseksi kansalliselle kertomukselle. Sen
seurauksena Helsingin kaupunkia koskevassa historiankirjoituksessa juutalaiset on kuvattu joko
köyhinä, tai heitä ei ole mainittu lainkaan.
etnisiin suhteisiin. Tarkastelun kohteena on Helsingin juutalaisyhteisö 1900-luvun alusta 1970-
luvulle.
Tutkimusajanjaksolla Helsinki muuttui Venäjän keisarikunnan monikielisestä
varuskuntakaupungista itsenäisen valtion pääkaupungiksi. Helsingin juutalaisyhteisö oli yksi niistä
harvoista Itä-Euroopan ortodoksijuutalaisista yhteisöistä, joita ei tuhottu holokaustissa. Tämä luo
ainutlaatuisen historiallisen asetelman etnisten ja sosiaalisten suhteiden pitkän aikavälin empiiriselle
tarkastelulle.
Tutkimukseni osoittaa, että historialliset aineistot ovat hyödyllisiä etnisyyden tutkimuksessa
tehdessään näkyväksi erilaisia rajanvetojen kerrostumia. Asiakirjalähteet heijastavat aikalaisten
tekemiä luokitteluja, koska ne on koottu ja järjestetty sen perustella, mitä aikalaiset ovat pitäneet
tietämisen ja säilyttämisen arvoisena. Tutkimusajanjaksollani Suomessa asuvista juutalaisista tuli
suomenjuutalaisia. Aineistossa prosessi näkyy etniseen taustaan liittyvien luokittelujen vähenemisenä.
Aineistot ”vaikenevat” vähitellen asioista, joita ei ole enää pidetty yhteiskunnallisesti merkittävänä.
Tutkimusstrategiani on lähestyä etnistä rajanvetoa talouteen liittyvien kysymysten kautta, esimerkiksi
tarkastelemalla, ovatko Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenet työskennelleet palkansaajina vai
toimineet yrittäjinä
Yhteisön sosiaalisen aseman analysoimiseen käytän ammattiasemaan liittyviä määreitä. Yhteisön
ammattirakenne on kartoitettu kolmelta eri poikkileikkausvuodelta ja ammattinimikkeiden jaotteluun
olen käyttänyt HISCO (Historical International Classification of Occupations) -luokitusjärjestelmää.
Olen rekonstruoinut yhteisön ammattirakenteessa tapahtuneita muutoksia yhdistämällä
ammattinimikkeisiin tietoja yrittäjyydestä. Näiden empiiristen havaintojen kautta olen tarkastellut,
miten käsitys suomenjuutalaisuudesta on kehittynyt tutkimusajanjaksolla.
Vaikka aikalaiset eivät puhuneet etnisen rajanvedon käsitteillä, he olivat kiinnostuneita
vähemmistöjen taloudellisesta asemasta. Talous on ollut merkittävä osa antisemitististä retoriikkaa,
mikä on vaikuttanut juutalaispolitiikkaan –juutalaisten ammatteja koskevat rajoitukset olivat voimassa
Suomessa vuoteen 1918. Tällä oli myös vaikutusta juutalaisen yrittäjyyden (vasta)narratiiviin. Jännite
tekee suomenjuutalaisten ammattirakenteen tutkimisesta kiinnostavaa, mutta samalla vaativaa.
Helsingin juutalaiset hyväksytty osaksi Suomen historiaa vasta toisen maailmansodan jälkeen,
vaikka ovat olleet keskeinen osa pääkaupungin historiaa. Kehityskulku näkyy aineistossani siten, että
yksilöitä ei enää luokiteltu juutalaisina vaan ammattikuntiensa edustajina.
Tutkimuksessani olen myös tarkastellut suomenjuutalaisten historiankirjoituksessa tehtyjä
valintoja ja rajauksia mm. kirjoittajien poliittisten näkemysten kautta. Suomenjuutalaisia käsittelevä
historiankirjoitus on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, minkä vuoksia tarkastelua on rajannut
holokaustin jälkeisen ajan ja kylmän sodan reunaehdot. Kansallinen näkökulma on sulkenut pois
transnationaalisen, eikä kansainvälisiä kysymyksiä ole johdettu koskemaan suomenjuutalaisia.
Helsingin juutalaisten historia esitetään usein kollektiivisena kertomuksena, jossa jokainen
sukupolvi kohtaa yhdessä haasteita. Näin kertomuksesta muokkautuu suomenjuutalaisten yhteinen
kokemus. Kuitenkin yrittäjyyteen suuntautuneen yhteisön sisällä on ollut suuria taloudellisia eroja.
Juutalaisten historia on kaiken kaikkiaan jäänyt alisteiseksi kansalliselle kertomukselle. Sen
seurauksena Helsingin kaupunkia koskevassa historiankirjoituksessa juutalaiset on kuvattu joko
köyhinä, tai heitä ei ole mainittu lainkaan.
Topics
Genre
Geographic Coverage
Original Language
ISBN/ISSN
978-952-10- 9075-2
Link
Link to download in university repository, Published version
Boundaries of an Urban Minority : The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s
Boundaries of an Urban Minority : The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s
Bibliographic Information
Boundaries of an Urban Minority: The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s. . 2013: https://archive.jpr.org.uk/object-fin12
