Search results

Your search found 3 items
Sort: Relevance | Topics | Title | Author | Publication Year
Home  / Search Results
Date: 2018
Abstract: Los instrumentos y técnicas docentes, tanto en estudios primarios y secundarios como en el ámbito universitario, se adaptan a los nuevos métodos desarrollados por la ciencia de la didáctica para un mejor entendimiento y asimilación. Este hecho encuen-tra también formas en las nuevas tecnologías (TIC) que sirven como refuerzo para el aprendizaje. Sin embargo, herramientas clásicas tales como el uso del teatro aún siguen teniendo resultados destacables. El objetivo de estas páginas es el de ofrecer el modo en que se articula el género dramático en la adquisición de elementos lingüísticos, culturales e histórico-sociales y su practicidad en los estudiantes de grado en la Uni-versidad de Granada a través de dos ejemplos prácticos, el teatro en lengua hebrea y en judeoespañol o sefardí. 1. El género teatral en el contexto pedagógico: técnicas y aprendizaje de idiomas La enseñanza de técnicas teatrales no está programada en las guías docentes ni for-ma parte de ellas como una materia optativa, en nuestro caso, en el grado de Lenguas Modernas y sus Literaturas de la Universidad de Granada. Esta tarea, aunque requiere importante consideración y queda en manos de los responsables del taller, docentes que actúan como los directores del mismo. Las claves que se aplican en esta actividad, destinada a alumnos de idioma y cultura, tienen que ver con las formas de comuni-cación y la construcción de un conocimiento intercultural. El espacio teatral genera un lugar en el cual el alumno/actor puede discutir su personalidad y confrontarla con
Author(s): Muir, Simo
Date: 2009
Abstract: Artikkelin tarkoituksena on kuvata sosiolingvistisestä näkökulmasta Helsingin juutalaisten kontakteja ja kielenvaihtoja ja analysoida joitakin juutalaisten etnolektisen puheen ilmiöitä. Artikkeli tarkastelee tätä kenttää etnolektin yleisten määritelmien sekä jiddišinjälkeisen juutalaisen etnolektin (Post-Yiddish Jewish Ethnolect) käsitteen valossa.

Artikkelin ensimmäinen osa tarkastelee Helsingin juutalaisen yhteisön muodostumista, juutalaisen yhteisön monikielisyyttä ja yhteisössä tapahtuneita kielenvaihtoja jiddiaistä ruotsin kautta suomeen. Myös venäjän, saksan ja (nyky)heprean kielellä on on ollut roolinsa yhteisön monikielisyydessä. Vastoin yleistä käsitystä, Helsingin juutalainen yhteisö säilytti jiddišin kielen verrattain pitkään ruotsin ja suomen rinnalla. Jiddišin kielellä oli tärkeä sija kulttuurielämässä sekä uskonnollisessa toiminnassa. Artikkeli pohtii myös eri tekijöitä, jotka johtivat lopulta jiddišin kielen syrjäytymiseen.

Artikkelin toinen osa tarkastelee lehdissä ja juutalaisissa revyyteksteissä esiintyviä vanhan juutalaisruotsin ja juutalaissuomen parodioita. Nämä osoittavat omalta osaltaan, että valtaväestöllä oli selvä kuva siitä, mitkä olivat juutalaisruotsin tai juutalaissuomen ominaispiirteet ja että Helsingin juutalaisten kielelliseen repertoaariin kuului jiddišinvaikutteinen varieteetti. Myös tänä päivänä on havaittavissa ryhmänsisäisessä kanssakäymisessä niin ruotsin kuin suomenkin kielessä erityinen etnolektinen rekisteri, jota voidaan käyttää tunnusmerkkisissä tilanteissa (marked situations). Tämä etnolektinen rekisteri esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa etnisen ryhmäidentiteetin rooli on keskeinen. Artikkeli tarkastelee ilmiötä kirjallisten ja suullisten lähteiden avulla ja tuo esille sen keskeisiä piirteitä.
Date: 2009
Abstract: The subject of the article has been the evolution of stage performances and musical production as a mechanism of showing Jewish identity in Bulgaria in the wake of 1989. The text points out how the working out and presentation of cultural products through stage performance and amateur artistic activities turn into a way of shaping new models of Jewish identity in the wake of 1989 (construed as an element of a newly established “fabricated” tradition in the view of Eric Hobsbawm, in a period when classical folklore is losing its positions in everyday culture). The article focuses on the shows of several Jewish vocal and dancing formations, choir ensembles and soloists, who through their repertories enforce new folklore models as part of the creation of the new collective image of Bulgarian Jewry during the past 15-20 years. Two major components have been taken into consideration exerting the strongest impact on the artistic models: on the one hand, the historical relationship of the Bulgarian Jews with the Sephardic cultural tradition and, on the other, the Israeli culture penetrating along most diverse formal and informal channels. The paper raises the question about the relationship between the presentation of this culture and its consumption; between its creation and recreation in response to the changing post-modern society. Commentaries have also been offered as to how this situation contributes to the formation of the collective Jewish identity, giving precedence to the ethnic.