Abstract: Tarkastelemme kahden eri etnografisen aineiston pohjalta suomenjuutalaisten naisten kokemuksia antisemitismistä nyky-Suomessa. Aineistomme koostuu Ruth Illmanin Minhag Finland -hankkeessa tehdyistä suomenjuutalaisten haastatteluista (2019–2020) ja Elina Vuolan Ruumiillinen uskonto -hankkeessa tehdyistä haastatteluista (2015–2016). Vuola haastatteli vain naisia, Illmanin aineistossa on sekä naisia että miehiä. Keskitymme artikkelissamme naisiin. Myös antisemitismin kokemukset ovat joiltakin osin sukupuolittuneita. Pääasiallisena teoreettisena tulokulmana käytämme Helen Feinin (1987) kulttuurihistoriallista määrittelyä, jonka mukaan antisemitismillä on rakenteellinen, diskursiivinen ja yksilöllinen ulottuvuus. Fein kuvailee antisemitismiä kolmiona, jonka pohja on yhteiskunnan rakenteisiin upotettu juutalaisvastaisuus, joka ilmenee tietämättömyytenä, ymmärtämättömyytenä tai suorana syrjintänä. Tämän päälle rakentuu diskursiivinen ulottuvuus, joka tuo esille kulttuurisidonnaiset tavat puhua juutalaisuudesta, ja näyttäytyy stereotypioina ja ennakkoluuloina yleisessä keskustelussa. Kolmion huipulla ovat yksilön kokemukset suorasta tai välillisestä antisemitismistä omassa arjessaan. Tarkastelemme, miten Feinin malli näkyy (tai ei näy) aineistoissamme ja sitä, miten sen avulla voidaan jäsentää haastateltavien kokemuskertomuksia. Sukupuoliteoreettinen lähestymistapa puolestaan auttaa ymmärtämään koetun antisemitismin sukupuolittuneisuutta. Feinin malli osoittautui käyttökelpoiseksi, mutta jäykäksi tavaksi jäsentää arkisiin kokemuksiin keskittyvää etnografista aineistoa. Lisäksi havaitsimme, että paikkasidonnainen ja kokemuksiin keskittyvä analyysimme tuo uutta tietoa antisemitismin ilmenemismuodoista ja siinä tapahtuneissa muutoksissa Suomessa. Suomenjuutalaisten naisten kokemuksissa antisemitismi sekä uhan ja pelon tunne ovat lisääntyneet.
Abstract: In this article, I examine how contemporary Finnish Jewish women understand their roles and identities as women in a small Orthodox Jewish community, on the one hand, and as members of a tiny minority in largely secular and predominantly Lutheran/Christian Finland, on the other. How do Finnish Jewish women negotiate their identities in relation to their community, strongly organised along gender lines, and in relation to Finnish society and especially its equality ideals and norms? I divide my article into four sections. First, I give a short overview of the theory of intersectionality, concentrating on its possibilities and limitations for the study of religion and gender in general, and for the study of Judaism, specifically. Second, I focus on my informants’ views of the gendered practices of their Orthodox Jewish community, which, by many standards, is a very specific form of Orthodoxy, which could be called ‘Finnish Orthodoxy’. Third, I analyse my informants’ views on how they perceive being Jewish women in contemporary Finland. The intersection of the last two broad themes will highlight the realities of Finnish Jewish women in contemporary Finland. Fourth, I discuss possibilities and limitations of intersectional theorising in the light of my data.
